Ei kai siinä mitään jos valvoo ja kirjoittaa odotellessaan, että pikkuinen käy nukkumaan. Oikeastaan ei edes väsytä vaikka aamulla ponkaisin pystyyn joskus kahdeksan maissa ja ihmettelin ettei pikkuinen ollut tullut vielä herättämään. Käväisin hänen huoneessaan ja huomasin sängyn tyhjäksi. Kyllä meinasi tällä isosiskolla tulla paskahalvaus. Onneksi pikkuinen löytyi vanhempien huoneesta nukkumasta. Menin itsekin takaisin sänkyyn, mutta eihän se uni tullut, kun kokoajan varroin milloin pikkuinen heräisi.
Pikkuinen heräsi tunnin minun jälkeeni ja tuli katsomaan olenko hereillä. Tylsä päivähän meillä yleensä on. Minulla ja pikkuisella. Röhnötämme sohvalla ja katsomme mtv3 junioria. Ei lastenohjelmissa mitään vikaa ole, rakastan monia ihania elokuvia kuten Henkien Kätkemä, Naapurini Totoro ja Kissojen Valtakunta. Disneyn klassikko elokuvat ovat kestosuosikkejani. Ongelma on lähinnä se, että pikkuinen kyllästyy nopeasti löhöilyyn. Minä en oikein enää osaa leikkiä barbeilla ja kaikki leikit , joita keksin ovat sellaisia joihin tarvittaisiin useampi lapsi. Eivät lapset leiki enää keinupersistä, kymmentä tikkua laudalla tai kirkonrottaa niin kuin silloin kun itse olin pikkuisen ikäinen. Ehei, sellaiset leikit ovat vauvoille, samoin muumit ja kaikki muut viattoman suloiset piirretyt. Pikku kakkonenkin on vauvojen ohjelma. Täytynee siis tehdä johtopäätos, että olen 21-vuotias vauva. Katson vielä Beybladeakin, siis vähän nolooo...
Mutta joo, tälläistä se on hoitaa seitsemän vuotiasta. Tunteiden vuoristorata on välillä aikamoinen, mutta niinhän se on välillä aikuisellakin.
