Kirjoitan nyt taas ihmissuhteista, jotka monimutkaisuudessaan hämmentävät, ahdistavat, kiinnostavat ja herättävät tunteita. Tällä kertaa puhun siitä kaikista ihanimmasta ja pelottavimmasta tunteesta: rakkaudesta. Itse olen kovasti pohtinut aihetta viime päivinä ja viikkoina. Miksi oikeastaan sitä viehättyy toiseen ihmiseen niin paljon, että on valmis vaikka tappamaan saadakseen hänet? Mistä johtuu suuri kaipuu ja halu olla jonkun rinnalla?
Itse olen jo tämän viikon aikana meinannut heittää pyyhkeen kehään useampaan kertaan ja todeta ettei tästä nyt mitään tule, kun joku aina saa mustasukkaisuus kohtauksen. Ilman syytä.
Monet ihmiset, joita pidän ystävinäni ovat yhtäkkiä, ihan puun takaa ilmoittaneet, että haluavat seurustella kanssani. Osa on suurinpiirtein ollut jo varaamassa kirkkoa ja pappia, kun itse olen vielä siinä "sä oot ihan kiva" vaiheessa (okei, tuo oli ehkä vähän kärjistettyä). Joskus mietin, että olisi vaan hiton paljon helpompaa olla yksin ja erakko. Siinä vaiheessa kun helmoissa pyörii useampi kuin kaksi jätkää, jotka ovat "ihan kivoja" on jo täysin mahdotonta yrittää ottaa yhdestä selvää. Välillä tulee mieleen kysymys: miten hemmetissä playerit pyörittävät arkea?! Vaikka nyt en itse sellainen olekaan niin täytyy antaa myönnytys heille ja todeta, että heillä on ajanhallinta kohdillaan.
