Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöllä, tuttavallisesti
HOASilla, on hyvä maine opiskelijoiden ja päättäjien keskuudessa. Kuitenkaan
kaikki ei aina suju niin kuin pitäisi.
Muutin HOASille tammikuussa 2011 ja olin tietenkin
innoissani ensimmäisestä omasta kämpästä. Isäni oli mukanani, kun menin
tutustumaan asuntoon. Kotiin mentyämme ilmoitimme huoneeni korjattavista
asioista (rikkinäinen pistorasia ja halkeama seinässä), mutta meni kolme kuukautta
ja isäni tulenkatkuinen puhelu ennen kuin asialle tehtiin mitään. Sain tietää
huoltomieheltä, joka kävi korjaamassa pistorasiani, että asunto, jossa asun on
homeessa. En uskaltanut ottaa huoltoon yhteyttä, koska pelkäsin aiheuttavani
vaikeuksia kyseiselle huoltomiehelle, niinpä pysyin hiljaa. Kaikki oli hyvin
muutoin, tulin toimeen kämppisteni kanssa ja meillä oli hauskaakin. Sitten
kaikki alkoi mennä alamäkeen. Syksyllä sain uuden kämppiksen. Hän nosti
vanhempieni ja ystävieni karvat pystyyn heti ensi katseella. Eräs ystäväni
sanoikin ettei halua olla missään tekemisissä kämppikseni kanssa, koska tämä on
hänen mielestään ”creepy”.
Syksyn myötä tuli myös sairastelu. Podin sahaavaa kuumetta,
kaksi keuhkoputkentulehdusta ja akuutin munuaisaltaan tulehduksen.
Munuaisaltaan tulehdus oli niin raju, että lääkäri määräsi minut viikon
vuodelepoon. Vanhempani halusivat, että olen toipilasajan kotona, jotta he
voisivat seurata tilaani. Sen viikon kämppikseni ei tehnyt muuta kuin paukutti
tekstiviestejä, että minun pitäisi tulla siivoamaan. Kun vanhempani sitten
veivät minut takaisin asunnolle, kämppikseni oli siellä odottamassa ja ryhtyi
saman tien jankuttamaan siivouksesta. Äiti yritti kertoa hänelle, että olin
ollut todella sairas, mutta hän vain jankutti siivoamisesta. Lopulta vanhempani
siivosivat kahden viikon sotkut, koska kukaan muu ”ei voinut siivota ellen minä
siivonnut vuorollani”.
Mielialani alkoi laskea, kun kämppikseni kävi yhä vain
hankalammaksi. Hän väitti muuttaneensa pois, mutta tuli edelleen omilla
avaimilla sisään ja valitti kaikesta. Hän myös keksi oman säännön ettei hänen
tarvitse siivota, koska ei omien sanojensa mukaan asu enää asunnossa. Hän sai
vaihtoon lähteneen kämpiksemme uskomaan tarinaansa, sillä tämä kirjoitti
minulle muutettuaan pois tekstiviestin, jossa ilmaisi minun olevan ”ainoa, joka
asunnossa asuu”. Nyt olen siivonnut yhteisiä tiloja, jotka kuuluu pitää yhdessä siistinä, yksin jo monta
kuukautta, mutta HOAS ei puutu asiaan mitenkään, HOAS ei ole myöskään ”voinut
tehdä mitään” sille ettei kämpikseni suostu tulemaan ja poistamaan homeisia
ruokiaan jääkaapista. Minulle vain ilmoitetaan ettei minulla ole oikeutta olla
suvaitsematon tai vihamielinen asunnaapuriani kohtaan. HOAS on myös syyttänyt
minua valehtelijaksi, kun ilmoitin asunnossa käyneen siivoojan käyttäneen
siivousvälineitäni. Kerran tiskini oli heitetty ulos kämppisteni toimesta -
suutuin asiasta ja huusin kuin palosireeni, mutta kotona ollut kämppikseni vain
nauroi - vaikka järjestyssääntöjen mukaan toisen asukkaan omaisuutta ei saa
heittää pois. Mutta tällekään asialle HOAS ei kuulemma mahtanut mitään.
Opiskelijoita suosittelenkin miettimään monta kertaa ennen
päätöstä muuttaa HOASin asuntoon. Asunnoissa ei toimi huolto kunnolla eikä
mahdollisten kämppistenne tekemisille mahdeta mitään. Asukaa enemmin kotona
vanhempienne luona opiskeluaika.
HOAS ei todellakaan ole niin hyvä paikka asua kuin annetaan ymmärtää.
