Viime aikoina olen lukenut enenevässä määrin netissä räyhäävien blogeja. Kiitos tästä sosiaalinen media. Ihan viimeisin on jonkun nuoren kirjoittama kauhutarina, kuinka lastensuojelulaitoksen työntekijät hajoittivat hänen polvensa ottaessaan häneltä väkisin pois puhelinta (jolla hänellä oli lupa soittaa 15 min puheluita/pvä rajoituspäätöksen vuoksi, joka oli aiheutunut ohjaajan valheesta). Tämän henkilön omien sanojen mukaan "sekopäiset ohjaajat repii sängyltä lattialle ja tulee makaamaan jalkojen ja käsien päälle, etten voinut liikkua ollenkaan. Istuin hetkeä ennen rauhassa sängyllä, puhelin oli hyllyn päällä piilossa".
Meniköhän nyt ihan oikeasti noin?
Minkä takia puhelin on yleensä ottaen pitänyt piilottaa eikä sitä ole voinut antaa suosiolla ohjaajille? Pistää miettimään mitä siellä puhelimessa oli ettei sitä voinut antaa. Jotkut varmasti kauhistelevat kyynisyyttäni tällä hetkellä ja päivittelevät miten voin kyseenalaistaa tuon nuoren, tuon viattoman uhrin, kirjoituksen. Järjen käyttö sallittu! Kai nyt sentään jokainen, joka osaa edes vähän vaivata sitä pääkoppaa tajuaa, ettei tuo skenaario ole mitenkään järkeenkäypä. Nuoret tekevät asioita saadakseen tahtonsa läpi. Valehtelevat, kaunistelevat, suurentelevat sitä mitä joku muu kuin he itse teki...
Kyllähän minäkin voisin nettiin ruveta levittelemään kauhutarinoita, että minua kohdellaan huonosti kuntoutuskodissa, jossa asun. Voisin valehdella lukijoilleni silmät ja korvat täyteen siitä kuinka minua "kaltoinkohdellaan", kuinka rahojani säädellään ja kuinka vapauttani rajoitetaan. Mutta, kun sitä oikein rupeaa miettimään, niin kysynkin teiltä: mitä minä siitä hyötyisin? Nolaisin itseni sen takia, että kuvittelisin rehaamisellani saavani tahtoni läpi.
Nuoria neuvon miettimään kahdesti. Valheella voi olla pitkäkantoiset seuraukset niille ihmisille, jotka ovat teitä pyrkineet auttamaan. Rajoitukset ja säännöt ovat välillä minunkin mielestäni sieltä-missä-ei-paista-kuu, mutta ne ovat vain sellaisia asioita joiden kanssa täytyy oppia elämään. Yhteiskunnassakin on sääntöjä, ja jos niitä rikkoo joutuu vastuuseen. Ja, kun rupeatte miettimään niin kumpi mielekkäämpää: toimia rajoitusten, sääntöjen ja ohjeistusten mukaisesti ja ansaita vanhempien/ohjaajien luottamus ja etuoikeuksia vai toimia vastoin sääntöjä ja tehdä oma elämä hankalammaksi jonkun yhden pikku asian takia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti