Aloitin sosionomi opinnot tammikuussa 2011. Vuotta myöhemmin minulla diagnosoitiin vaikea masennus, jonka syytä selvitettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Otettiin pään CT kuvaa, eliminoitiin kaikki mahdolliset fysiologisista syistä johtuvat ongelmat ja teetettiin neuropsykologiset tutkimukset. Lopulta diagnoosi vaihdettiin mielialahäiriöksi, koska oireet eivät täyttäneet klassisen masennuksen kriteerejä.
Olen ollut lähestulkoon kokonaisen lukuvuoden poissaolevana, mutta opiskelujen jatkuminen ei näytä ajankohtaiselta ainakaan vielä ensi syksynä. Kuitenkaan päivätoiminta ei enää palvele tarpeitani, kaipaan lisää haasteita. Mutta vaihtoehdot ovat vielä auki. Hyvin paljon riippuu myös aikataulusta, jolla hoitooni liittyvät suunitelmat toteutuvat. Toivon, että asiat saadaan mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä (siis sellaiset, jotka voi hoitaa nopealla aikataululla), jotta pääsisin mahdollisimman pian kouluun ja saisin ammatin mikä tahansa se sitten onkin.
Hoitava lääkärini halusi lähettää minut diagnostiikkaa tarkentaviin neuropsykologisiin testeihin, koska kärsin ADD:n ja Aspergerin oireista sekä laaja skaalaisista oppimisvaikeuksista. Minusta tuntui ettei ole hyvä idea lähteä takaisin koulumaailmaan ennen kuin tarkentavat tutkimukset on tehty. Enkä tiedä jaksaisinko istua koulunpenkissä 8-16 välisen ajan kokonaan. Ja onko se hyvä idea jos psykoterapia istunnot liittyen vaikeaan lapsuuteeni isoäitini lähes diktaattorimaisen tyrannian varjossa alkavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti